*

Rauno Lintunen

Suomen itsenäistymisen vaiettu historia

Suomen itsenäisyyden historialliset alkuvaiheet, V.I. Leninin johtaman Neuvostohallituksen ratkaiseva osuus itsenäisyyden tunnustamisessa, luokkasota, sitä seurannut sorron kaksi vuosikymmentä ja sotien jälkeiset työväenluokan suuret saavutukset ovat jääneet Suomi 100-juhlinnassa vähälle huomiolle.

Yhtä vähälle, jopa vaikenemisen kohteeksi, on jäänyt myös Venäjän bolshevikkien kansallisuuspolitiikka ja johdonmukainen suhtautuminen kansojen itsemääräämisoikeuteen. V.I. Lenin julisti VKP(b):n (Venäjän Kommunistisen puolue, bolshevikit) ohjelman alustuksessaan:   "Jokaisen kansakunnan täytyy saada itsemääräämisoikeus, ja se edesauttaa työtätekevien itsemääräämistä."

Presidentti Urho Kekkosen piti Helsingin Yliopistolla 22.4.1970 merkittävän puheen Suomen itsenäistymisestä. Kekkonen korosti Venäjän bolsevikkien kansallisuuspolitiikan ja Leninin suurta merkitystä ja osuutta 1917 joulukuun historiallisissa tapahtumissa.

Kirjoitus ja puhe on julkaistu Työkansan Sanomissa 13/2017. Kekkosen puhe, mitään poistamatta tai muuttamatta.

"Arvoisa juhlaväki.

Kaikkialla maailmassa muistetaan tänä päivänä Vladimir Iljitsh Uljanov Leninin satavuotispäivää ja sielläkin, missä hänen työnsä saa osakseen kielteisesti väritettyä arviointia, on pakko tunnustaa tämän valtiomiehen suuri maailmanhistoriallinen merkitys. Meille suomalaisille tämä merkkipäivä on poikkeuksellisen tärkeä, sillä Lenin vaikutti ratkaisevalla tavalla Suomen itsenäisyyden kansanväliseksi tunnustamiseksi.

Leninin osuuden merkitys Suomen itsenäisyyden historiassa on meillä aivan viime aikoihin saakka historioitsijain ja poliittisten kirjoittajien piirissä suuressa määrin riippunut asianomaisen kirjoittajan ideologisesta asenteesta.

Sitä tosiasiaa, että Lenin 31.12.1917 allekirjoitti neuvostohallituksen puolesta Suomen itsenäistymistä koskevan tunnustamisen, ei tietenkään haluta kieltää, mutta teon motiivit on usein asetettu kyseenalaisiksi.

Milloin selitetään syyksi neuvostovaltion ulkonainen hätätila, milloin sisäinen sekasorto, t.s. hetken poliittisten ja sotilaallisten olosuhteiden mukanaan tuomat näkökohdat. Tällaisessa taktillisiin spekulaatioihin nojautuvassa kirjoittelussa tarkoituksellisesti sivuutetaan asian periaatteellisesti ratkaiseva puoli. Se sisältyy Leninin kansallisuuspolitiikkaan.

Lenin tulkitsi kansojen oikeudet Ranskan vallankumouksen hengessä, vapauden, tasa-arvoisuuden ja veljeyden hengessä. Hän yhtyi varauksetta II Internationalen Lontoon kongressin v. 1896 hyväksymään päätöslauselmaan, jonka mukaan kaikilla kansoilla ilman poikkeusta tulisi olla oikeus itsenäisen valtion perustamiseen ja itsenäiseen valtiolliseen elämään.

Kun Venäjän sosiaalidemokraattinen työväenpuolue Lontoon kongressissa 1903 oli hyväksynyt periaatteen kansojen oikeudesta itsenäisyyteen, se loi pohjan leniniläiselle kansallisuusideologialle, joka oli erittäin keskeisessä asemassa Leninin suhtautumisessa Suomeen.

Vuosisadan ensimmäisistä vuosista lähtien Lenin lukuisissa kirjoituksissaan mitä suurimmalla jyrkkyydellä tuomitsi tsaarivallan sortotoimenpiteet Suomea vastaan ja lämpimästi puolusti maan autonomiaa. Tunnustamalla Suomen itsenäisyyden vuoden 1917 viimeisenä päivänä Lenin kruunasi pitkäaikaisen työnsä Suomen autonomian puolustamisessa ja maan itsenäisyyden tunnustamisen puolesta. Tämä teko oli lisäksi siinä mielessä ratkaisevan tärkeä, että yksikään länsimaa ei katsonut voivansa tunnustaa Suomen itsenäisyyttä ennen neuvostohallituksen myönteistä ratkaisua.

On täysin perusteltua todeta, että Leninin kehittämä marxilainen kansallisuusideologia on ollut yhtenä peruskivenä Suomen itsenäisyyden historiassa. Tämä tulee sitäkin selvemmin esiin, kun muistetaan, että Valkoisen Venäjän kenraalit haaveillessaan tsaarihallituksen palauttamista Venäjälle eivät vielä 1919 olleet taipuvaisia mihinkään Suomen itsenäisyyttä koskeviin myönnytyksiin.

Edellä mainitsemani ideologiset asennoitumiset ovat vaikuttaneet mm. sen, että Leninin vaikuttimet Suomen itsenäisyyden tunnustamisessa ja hänen toimintansa sen jälkeen on aivan viime aikoinakin arvioitu ja tutkittu yksipuolisesti aina vääristelyyn saakka. Siinä seikassa, että Lenin antoi itsenäisyys-tunnustuksen Suomen porvarilliselle hallitukselle, mutta että hän toivoi sosialistista Suomea, on nähty ristiriitaisuutta.

Tällöin on unohdettu, että Lenin oli yhteiskunnallisen vallankumouksen johtaja. Mutta kun olosuhteet kehittyivät Suomessa toisin kuin Neuvostoliitossa, hän realistina oli sen valmis ottamaan valtiollisten suhteidemme pohjaksi.

Venäjän kommunistisen puolueen VIII edustajakokouksessa 19.3.1919 Lenin sanoi Suomesta: "Joka tapauksessa siellä kaikki tulee käymään toisin kuin meillä. Jos sanoisimme, että emme tunnusta mitään Suomen kansakuntaa, vaan ainoastaan työtätekevät joukot, se olisi mitä täydellisintä hölynpölyä. Ei voida olla tunnustamatta sitä, mikä on olemassa: se pakottaa itse tunnustamaan itsensä."

Mutta Lenin ei olisi ollut kommunisti, jollei hän kansallisuuspolitiikkansa pohjalta lähtien olisi ottanut huomioon Karl Marxin ja Friedrich Engelsin Kommunistisessa Manifestissa v. 1848 esittämän näkökohdan, että kansainvälisen työväenluokan tulisi pyrkiä yhä laajempaan ja läheisempään yhteistyöhön. Tämä pyrkimys on luonnollinen, sen me kaikki ainakin periaatteessa tunnustamme. Se pohjautuu loppujen lopuksi tekniseen kehitykseen. Liikenne, kauppa ja kansainvälinen tiedotus korostavat yhä tehokkaammin kansojen välisen vuorovaikutuksen hyödyllisyyttä. Lenin katsoi, että tämä kehitys oli erikoisesti työväen kannalta edullinen. Sen vuoksi hän puolsi kansojen välistä lähentymistä ja mahdollisimman suurten taloudellisten yhteisöjen luomista.

Mutta - ja tämä ehto on mitä tärkein - nämä yhteisöt oli luotava vapaan kansallisen valinnan perusteella ja sitä tietä rakennettava tuleva, koko ihmiskunnan käsittävä yhteistyön yhteiskunta. Lenin siis toivoi ja uskoi, että Suomen ja Venäjän naapurikansat Suomen itsenäistymisen jälkeen paremmin kuin ennen voisivat lähestyä toinen toisiaan ja yhteistyössä hyödyttää toinen toisiaan, ei vaan taloudellisella alalla, vaan myös sivistyksen ja inhimillisen kulttuurin kaikilla aloilla.

Kun Neuvostoliitto toisen maailmansodan suurten kärsimysten jälkeen määrätietoisesti on pyrkinyt rauhallisen rinnakkaiselon vahvistamiseen ja todella kansainväliseen sivistykselliseen, kaupalliseen ja tieteelliseen vuorovaikutukseen, niin voidaan sanoa, että tällainen politiikka on aitoa leninismiä. Kilpavarustelun pysäyttäminen atomikaudella on käynyt ihmiskunnan suoranaiseksi elinehdoksi. Suomen ja Neuvostoliiton ystävyys-, yhteistyö- ja avunantosopimus merkitsee ei vain Suomen puolueettomuuden vahvistamista, vaan myöskin rauhan voimien vahvistamista Euroopassa. Samaa voimme sanoa niistä aseistariisuntaneuvotteluista, jotka aloitettiin Helsingissä ja tällä hetkellä jatkuvat Wienissä. Uskallan vakuuttaa, että porvarillisen Suomen ehdottama Euroopan turvallisuuskonferenssi merkitsee pyrkimystä rauhan vahvistamiseen aito-leninistisessä hengessä.

Suomen ja Neuvostoliiton kaupallinen, sivistyksellinen ja poliittinen vuorovaikutus toisen maailmansodan jälkeen on nähdäkseni selvästi osoittanut, että rauhallinen yhteistyö ja rinnakkaiselo eri yhteiskuntamuotojen välillä on sekä mahdollinen että erittäin hyödyllinen. Rauhan ja rauhallisen kehityksen kannalta tämä yhteistyö on elintärkeä. Me voimme Suomessa toisen maailmansodan jälkeen uskoa siihen, että Leninin ennustama rauhallisempi yhteiskunnallinen kehitys on Suomessa tosiaan käynyt mahdolliseksi.

Vladimir Iljitsh Lenin on henkilönä, jossa yhdistyvät suuren valtiomiehen ja etevän tutkijan roolit poikkeuksellinen, ainutlaatuinen ilmiö historiassa. Hänen kaikki pääteoksensa liittyvät käytännön politiikkaan, ja poliittisessa toiminnassaan hän toteutti Marxin ajatusta käytännöstä teorian koettelijana.

Hyvät kuulijat.

Olen tarkoituksellisesti jättänyt käsittelemättä Leninin läheiset henkilökohtaiset suhteet Suomeen ja suomalaisiin, koska tämä asia on näinä päivinä saanut runsaasti valaistusta. Usein on tällöin sanottu, että valtiomiehen toimiin eivät henkilökohtaiset mieltymykset, siis tunteet voi mitään vaikuttaa, niin ei myöskään Leninin päätöksiin hänen erikoislaatuiset kosketuksensa Suomeen. On kuitenkin luonnollista, että Lenin tunsi kiitollisuutta Suomea ja suomalaisia kohtaan, koska hän täällä oli usein saanut turvapaikan ja koska monet suomalaiset monessa yhteydessä olivat avustaneet monia Venäjän vallankumousmiehiä, eikä vähiten häntä itseään.

Voi olla, että olen väärässä, mutta minulle on Suomen ja Neuvostoliiton välisten suhteiden historiaa tutkiessani ja kehitystä seuratessani tullut sellainen kuva, että Leninin Suomea ja suomalaisia kohtaan tuntema kiitollisuus ja arvonanto toi oman vaikuttavan osuutensa hänen Suomea koskevaan politiikkaansakin.

Leningradissa, siinä Smolnan huoneessa, missä Suomen itsenäistymisen tunnustamista koskeva historiallinen asiakirja allekirjoitettiin, on seinällä Suomen hallituksen toimesta kiinnitetty muistotaulu. Siinä on lause: "Tällä jalomielisellä teollaan hän (Lenin) on ansainnut Suomen kansan jakamattoman kiitollisuuden".

Kuvateksti asiakirjaan. Kuvassa asiakirja jolla Neuvostohallitus tunnusti Suomen itsenäisyyden. Nykyisen Pietarin Smolnassa on muistotaulu, jonka teksti kertoo 1917 joulukuun viimeisen päivän historiallisen itsenäisyysasiakirjan allekirjoittamisesta. Muistolaatan teksti kuuluu suomeksi: "Vladimir Iljits Lenin allekirjoitti tässä huoneessa 31. päivänä joulukuuta 1917 Venäjän sosialistisen federatiivisen neuvostovallan kansankomissaarien neuvoston päätöksen Suomen valtiollisen itsenäisyyden tunnustamisesta. Tällä jalomielisellä teollaan hän on ansainnut Suomen kansan jakamattoman kiitollisuuden."

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (26 kommenttia)

Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki

Älkää elämöikö liikoja sen itsenäisyytenne kanssa. Totesi Kekkonen.

Käyttäjän Pekka Toivonen kuva
Pekka Toivonen

Urho Kekkosen puhe vaiettiin Suomessa vuonna 1970 ?

P.S. Neuvostoliiton kommunistisen puolueen pääsihteeriltä Leonid Brezneviltä meni votkaryyppy väärään kurkkuun puhetta kuunnellessaan.

Kekkonen oli pelimies vailla vertaa.

Käyttäjän myyrylainen kuva
Jorma Myyryläinen

Toinen myös unohdettu tapahtuma on valtalakiäänestys marraskuun puolivälissä 1917.

Lokakuun vallankumouksen takia Santeri Alkio ehdotti vallan ottamista "tilapäisesti" eduskunnan käsiin valtalailla. Ehdotus hyväksyttiin m.m. aiempaakin valtalakiyritystä kannattaneiden äänin. Neuvostohallitus julistuksen hyväksyi pari päivää myöhemmin.

Ei kuitenkaan mennyt montaa päivää kun Senaatti "kaappasi" vallan eduskunnalta sen porvarillisten edustajien äänin.

Käyttäjän kraavi95 kuva
Keijo Räävi

Kekkonen oli pahemmin itään kallellaan kuin olisin koskaan voinut kuvitellakaan.

Kaiken lisäksi tuo Leninin liike Suomen itsenäisyyden tunnustamiseksi oli pelkkää teatteria.

Tarkoitus oli liittää Suomi takaisin osaksi Neuvostoliittoa.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Lenin oli vuoden 1917 aikana kesällä ja alkusyksystä pääasiassa Suomessa ja hänen missionsa täällä oli organisoida sosialistista vallankumousta sopivassa tilanteessa.

Kun hän tunnusti Suomen itsenäisyyden, hänellä oli "tieto" siitä, että jo parin kuukauden kuluttua punakaarti ottaa Suomessa vallan. Tuo tieto johtui siitä, että hän oli itse kirjoittanut askelmerkit siihen.

Vapaussota Suomessa ei siis ollut mikään "torpparikapina", vaan venäläisten bolshevikkien aloittama sota Suomen todellista itsenäisyyttä vastaan.

Käyttäjän myyrylainen kuva
Jorma Myyryläinen

Olisiko Kuikalla esitellä nuo Leninin askelmerkit meillekin?

Lenin kuitenkin jo marraskuun puolessa välissä muun neuvostohallituksen johdossa tunnusti valtalain ja oli jo aiemminkin puhunut Suomen itsenäisyyden puolesta ja puhui siitä Valkoisten voiton jälkeenki. Sen sijaan ei tunneta yhtään hänen puhettaan eikä kirjoitustaan jossa hän olisi vastustanut sitä - ellei Kuikka meitä yllätä todisteillaan.

Käyttäjän TomiVaalisto kuva
Tomi Vaalisto Vastaus kommenttiin #6

Myyryläinen lienee lintsannut historiantunnit koulussa. Lenin tunnetusti arveli työläisten vallankumouksen leviävän nopeasti Suomeen ja Suomen näin liittyvän vapaaehtoisesti uudelleen Venäjään.

Käyttäjän JaakkoWilenius kuva
Jaakko Wilenius Vastaus kommenttiin #6

Brest-Litovskin rauhansopimuksessa Venäjän ja keisarillisen Saksan välillä Suomen asema määriteltiin. Venäjää kiellettiin puuttumasta Suomen asioihin. Kun Saksa sortui marraskuussa 1918 oli tilanne Suomessa ohitse. Leninillä oli sen jälkeen muita kiireitä yrittäessaan tukahduttaa joka puolella syntyneitä kapinaliikkeitä. Leninin kuvaaminen jonkinlaisena hyväntahtoisena Suomen ystävänä on vähintään naurettava kun paneutuu miten ”hyväntahtoinen” hän oli niitä omia maanmiehiään kohtaan, jotka eivät olleet mielissään hänen hallinnostaan.

Käyttäjän Creap kuva
Vesa Nikkanen

Mahdollisesti helpommalla olisi päässyt, kun ei olisi itsenäisyyttä tunnustanut alunperinkään. Mitään takeitahan punakaartin onnistuneelle vallanotolle ei ollut.

Käyttäjän RaunoLintunen kuva
Rauno Lintunen

No tapahtuiko se tunnustaminen vai ei?

Käyttäjän TomiVaalisto kuva
Tomi Vaalisto

Ehdottomasti tunnusti - Neuvosto-Venäjän toimeenpanevan keskuskomitean hyväksyntä Suomen itsenäistymiselle saatiin 4. tammikuuta 1918.

Eipä heikolla bolshevikkihallinnolla ollut tuolloin muuta vaihtoehtoa.

Käyttäjän myyrylainen kuva
Jorma Myyryläinen Vastaus kommenttiin #10

Leninin johtama neuvostohallitus oli hyväksynyt jo marraskuussa Suomen edukunnan säätämän valtalain eli vallan ottamisen eduskunnan haltuun. Jo sitä ennen, siis ennen Lokakuun vallankumousta Lenin oli puhunut kansojen itsemääräämisoikeudesta ja oikeudeta itsenäisyyteen, Suomi esimerkkinään. Samoin hän teki myöhemminkin. Hänen ei tiedetä puhuneen tai kirjoittaneen asiasta toisin.

Keväällä 1918 Kansanvaltuuskunta Suomen sosialistinen työväentasavallan nimissä teki valtiosopimukssia Neuvosto-Venäjän kanssa. Jos aikomus olisi ollut liittyä tai liittää Neuvosto-Venäjään, tuollaiset sopimukset olisivat olleet älyttömiä ja järjettömiä mutta ne tehtiin kuten normaalit suvereenit valtiot sopimuksia tekevät. Samaan aikaan Kansanvaltuuskunta valmisteli luonnosta Suomen perustuslaiksi joka oli tarkoitus käsitellä kun akuutin sisällissodan jälkeen saataisi kansanedustuslaitos valittua.

Punaisten ja Neuvosto-Venäjän suunnitelmista muunlaisia valtiollisia ratkaisuja kohti ei ole ensimmäistäkään todistetta vaan vain spekulaatioita tyyliin: ettei ne kumminkaan, eihän ne nyt, tietäähän ne j.n.e. Vai aikooko Vaalisto yllättää meidän jollakin uudella?

Käyttäjän JaakkoWilenius kuva
Jaakko Wilenius Vastaus kommenttiin #13

Ei olekaan, koska Brest-Litovskin rauhansopimus esti sen sitoen sitoen bolsevikkien kädet ja jättäen punaiset yksin.

Käyttäjän TomiVaalisto kuva
Tomi Vaalisto Vastaus kommenttiin #13

Lukion historiantunneilla pöksyjään pulpetinpenkkiin kuluttaneille ei mitään uutta ole tiedossa:

Neuvostohallitus halusi saada sopimuksen solmituksi ennen Brest-Litovskin rauhan hyväksymistä, mikä toteutuikin.

Jo sopimuksen laadintavaiheessa keskusteltiin mm. federaatioajatuksesta eli Suomen liittymisestä sosialistiseen federaatioon sekä Itä-Karjalan ja Suomen sukuisten kansojen liittämisestä Suomeen.

Sopimuksen lopulliseen venäjänkieliseen version mukaan Suomen asema määriteltiin käyttämällä ilmaisua ”riippumaton Suomen Sosialistinen työväentasavalta”, mikä ei vastannut alkuperäistä muotoilua ”Venäjän Federatiivisen Neuvostotasavallan tunnustama itsenäinen ja riippumaton tasavalta”.
Tämä kyseenalaisti tammikuussa tunnustetun itsenäisyyden.

Käyttäjän myyrylainen kuva
Jorma Myyryläinen Vastaus kommenttiin #18

Ehkä historian tutkimuksen saloihin kannattaa tutustua muutenkin kuin vain lukion oppimäärien verran. Sen verran suppeiksi ne ovat valikoituneet. Lisäksi lukioajoistani on kulunut jo sen verran, että paljon uuttakin tietoa on ehditty paljastaa sen jälkeen.

Tätä sopimustako Vaalisto tarkoittaa: https://www.histdoc.net/historia/1917-18/kv31.html? En nähnyt siinä mitään määrittelyjä kummankaan sopijapuolen asemasta muuta kuin, että vapaita ovat. muuten se on kahden tasavertaisen sopimuskumppanin sopimus enkä näe siinä mitään kyseenalaistuksia.

Jos joku hiusten halkoja sellaisia haluaisi hakea, se voisi löytyä n.s. pahantahtoisella lukemisella kohdasta jossa Neuvostohallitus lupaa suomalaista alkuperää oleville työläisille ja talonpojille täydet valtiolliset oikeudet maassaan mutta suomalainen osapuoli venäläistä alkuperää oleville vain mahdollisimman helpon tavan niiden saamiseksi.

Käyttäjän htoyri kuva
Hannu Töyri

Suomi on olemassa, Neuvostoliittoa ei ole. Hyvä niin.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Niin, se parhaiten nauraa, joka viimeksi toiselle kuoppaa kaivaa ..., vai miten se nyt menikään?

Käyttäjän myyrylainen kuva
Jorma Myyryläinen

Kukahan sen viimeisen kuopan kaivaa ja milloin? Milloin siis F.Fukuyaman aiemmin ennenaikainen käsitys ihmiskunnan historian päättymisestä oikeasti tulee todeksi?

Käyttäjän htoyri kuva
Hannu Töyri Vastaus kommenttiin #25

Viimeinen kuoppa on pohjois-Korea.

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen

Juridisesti asiaa tarkastellen Suomi itsenäistyi jo silloin, kun tsaari Nikolai II syöstiin vallasta, koska tuolloinen perustuslaki velvoitti valtiopäiviä valitsemaan uuden hallitsijan, jos hallitsijasuku sammuu.

Tietenkin valta de facto oli suomalaisten käsissä vasta silloin, kun venäläinen sotaväki oli poistunut Suomesta ja Neuvostovenäjän suomalaiset kätyrit oli kukistettu.

Lenin oli tässä prosessissa sivuosan näyttelijä. Mannerheim ja Saksan jääkärit tätä hommaa johtivat!

Käyttäjän mmarttila kuva
Markku Marttila

"Mannerheim ja Saksan jääkärit tätä hommaa johtivat!" Aika hyvin pelkistetty.

Ratkaiseva elementti oli joka tapauksessa suomalaisten voimakkaaksi kasvanut kansallistunne. Ilman sitä olisi Mannerheim ollut voimaton eikä ilman sitä olisi Saksan jääkärikoulutustakaan saatu aikaiseksi.

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen

Ilman Saksan jääkäreitä Mannerheim olisi ollut aika orpo. En ole mikään Saksan jääkärien ihailija, mutta heillä oli kuitenkin aika ratkaiseva osuus siihen. että punainen Suomi lyötiin ennen saksalaisten tuloa maahan.. Tietenkin taustalla oli halu olla ryssän valtaa vastaan.

Minua molempia ukkejani punikit vainosivat, vaikka he olivat köyhiä ihmisiä. Äitini isä oli silloin vieläpä torppari. Joten näiden lintusten uho lentää täysin minusta ohi!

Käyttäjän jormanordlin kuva
Jorma Nordlin Vastaus kommenttiin #17

Oliko niitä niinkin paljon?
Jos oikein muistan lukemastani historiasta, niin vähäisen määrän vuoksi jääkärit jouduttiin hajauttamaan eri yksiköihin, jotta määräänsä nähden heidän koulutuksesta olisi saatu mahdollisimman suuri hyöty. Tästä eivät pitäneet.

Mihin perustuu se tieto, että punaiset oli lyöty ennen saksalaisten maahantuloa?

Käyttäjän mmarttila kuva
Markku Marttila Vastaus kommenttiin #17

Termi 'Saksan jääkärit' taitaa olla hieman harhaanjohtava ainakin nuoremmalle polvelle. Kyseessa on siis suomalainen sotilasosasto (Jääkäripataljoona 27.), joka koulutettiin Saksassa ja joka osallistui myös 1.maailmansotaan Baltian rintamalla saksalaisten puolella.

'Saksan jääkäreitä' oli kaiken kaikkiaan noin 1.800-1.900. Heistä oli lähes puolet kotoisin aina isänmaalliseksi tunnetulta Pohjanmaan alueelta.

Kenraalimajuri von der Goltzin komentamat Saksan armeijan joukot nousivat maihin huhtikuun 1918 alussa Hangossa ja Loviisassa. Ne osallistuivat taisteluihin vapauttamalla pääkaupunkimme Helsingin ja katkaisemalla punaisten perääntymistietä Hämeenlinnassa ja Lahdessa.

Saksalaisten tulo Suomeen perustui melko ikävällä tavalla Suomen hallituksen pyyntöön vastoin Mannerheimin tahtoa. Parasta heidän tulossaan oli se, että vapaussodan/kansalaissodan kesto lyheni arvioiden mukaan usealla kuukaudella.

Käyttäjän Marja-LiisaKalkela kuva
Marja-Liisa Kalkela

Voihan sen noinkin vääntää mutta olikohan siihen joku muukin syy ?

-Porvarit eivät halunneet sitoa Suomen itsenäisyyden toteutumista Neuvosto-Venäjän hyväksyntään, mikä olisi lykännyt sen epämääräiseen tulevaisuuteen; sosiaalidemokraatit taas pitivät yksipuolista irtautumista vaarallisena "seikkailupolitiikkana", sillä Venäjä saattaisi estää sen väkivalloin.
Huom:
Pian ilmeni, että ennen muiden ulkovaltojen tunnustusta Suomen itsenäisyyden oli joka tapauksessa saatava hyväksyntä myös Neuvosto-Venäjän hallitukselta eli kansankomissaarien neuvostolta.

Ja taisi olla niin että vasta kun Lenini (Neuvostoliitto) tunnusti Suomen itsenäisyyden vasta sitten muut valtiot liittyivät mukaan . esim.USA.

Samahan käytäntö on nytkin. Suurvallat kyräilevät kumpi osapuoli ensin tunnustaa uuden valtion itsenäisyden. Ettei vahingossa "astu" toistensa varpaille. Poliittista peliä.

Käyttäjän rjaaskel kuva
Risto Jääskeläinen

Miten loistava puhe Kekkoselta!
Harmittavaa, että aitoja Kekkosia valmistettiin vain yksi kappale. Kopio ei ole ihan aidon veroinen.

Kekkosen puhujanlahjoistahan saatiin hyvä näyte jo Stalin kuoltua. Kuoli kuulemma suurena Suomen ystävänä. Tähänkään ei kukaan Neuvostoliitossa uskaltanut väittää vastaan.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset